- Susan Salon opissa USA:ssa hyppytekniikkaa opiskellut psykologi ja valmentaja
Susan Salon metodi
- tavoitteena itsenäinen koira
- hyppääminen = taito
- sitä voi oppia, hyppäämisen taitoa ei ole koiralla luonnostaan
- jo pennuille voi tehdä hyppytyylisiä harjoituksia (liikkuminen, suhtautuminen keinotekoisiin hyppyihin...)
- aikuisille kropanhallintaa
→ vanhoille, pitkän hyppyuran tehneillä koirille voi olla vaikeampi muuttaa tekniikka lopullisesti - koira oppii hyppäämään turvallisesti ja kroppaansa säästäen
- vähemmän arviointivirheitä ja yleistä roiskintaa - harjoittelu jatkuu ikuisesti
- pentuna opettelu ei riitä
- agilityradalla juostessa koira painuu aina etupainoiseksi
- hyvä hyppytekniikka vaatii jatkuvaa ylläpitoa (viikottaista treeniä läpi koko agilityuran)
- ylläpitotreeni ei vie paljoa aikaa, vaatii vain viitseliäisyyttä
Hyppäämisen osataidot
- reitti
- mitä kautta koira esteelle tulee
- tehokkuus, nopeus
- hyvä reitti rasittaa koiraa mahdollisimman vähän
- koira pyrkii luonnostaan optimaalisiin reitteihin, jos sen motivaatio on kunnossa
- mitä kautta koira esteelle tulee
- etäisyys (esteiden välinen etäisyys metreissä ja senteissä)
- koiran näkökulma: kuinka monta laukka-askelta esteväliin tarvitaan
- oman voiman mitoitus (mihin koira itse pystyy)
- oma tekniikka (tasapaino)
- alustan vaikutus työhön - koiran itseluottamus
- ei himmaile tai täpötä
- harjoitteet tehdään mukavuusalueella, jotta koira rentoutuu ja liikkuu hyvin
→ lähdetään aina koirasta, ei omista oletuksista → treenataan, mitä TÄMÄ koira pystyy
→ lisää uskallusta ja itseluottamusta
- itseluottamukseen liittyy paitsi tunnepuoli, myös itsetuntemus (käsitys omista taidoista)
- Vappu pitää koirista, jotka osaavat kieltäytyä liian vaikeista jutuista
- jos homma ei toisella yrityksellä toimi, helpotetaan harjoitusta kunnes se on taas koiralle mahdollinen suorittaa - motivaatio
- miten paljon koiraa huvittaa agility
- koiralla on aivan eri tekniikka, silloin kun se on todella motivoitunut ja silloin kun se on vain tekevinään
- toisaalta ongelma ovat myös täysin ylivirittyneet koirat
- vahvisteiden vaihtelulla säädellään virettä, kaikessa kouluttamisessa - esteitä ei voi hahmottaa kuin silmillä
- halutaan, että koira katsoo esteitä
- ohjauksen kyllä havaitsee muillakin aisteilla - tekniikkatreenissä ei ole haitaksi koiran fokusoituminen eteenpäin → se on jopa tarkoituskin
- koiran näkökulma: kuinka monta laukka-askelta esteväliin tarvitaan
- ponnistuspaikka
- hyppykorkeus/-pituus
- vauhti, suunta (mistä ja minne menossa)
- koiran ominaisuudet: voima, tekninen taito
- koira ei käänny ilmassa, käännös tapahtuu ponnistuspaikalla (tai vasta laskeutuessa, jos informaatio käännöksestä tulee myöhässä)
- ennakoiva ohjaus: koiran pitää tietää jo ennen estettä, mihin käännytään ja mikä on seuraava este
- yksittäishypyssä hyppykaaren korkein kohta on riman päällä, okserissa taaemman riman päällä
- ponnistuskohta tulee sitä lähemmäs estettä, mitä tiukempi käännös sen jälkeen pitää tehdä
- hypyssä (ponnistuksessa) voima (ponnistus) tehdään takaosalla
- vauhti auttaa yli pääsemisessä, joten vauhditon korkeushyppy on monille koirille vaikeaa → aiheuttaa ponnistamista etujaloilla ja rykäisyä ylöspäin niskalla - oravaistunta on hyvä harjoitus, jos koiran ruumiinhallinta on jo valmiiksi hyvä, muuten ei
- istu/seiso-vaihdot ovat useimmille koirille hyviä ja jo riittäviä ruumiinhallinnan kehittämiseen
- kurottaminen ylös hyvä vartalonhallintatreeni - ponnistuspaikan valinta ja etäisyyden arviointi useille koirille vaikeaa
- koiran takajalat kulmauksineen ovat kuin jouset, josta ponnistusvoima tulee
- työ tehdään lihasvoimalla (ja mukana on ehkä joitain refleksiivisiä kalvorakenteita)
- painonsiirto
- koirat ovat luonnostaan etupainoisia, 60-70 % painosta etupäällä koiran kävellessä
- painonsiirto takapäälle on usein koirille vaikeaa
- treenissä ihmiset hoputtavat koiraa, eikä koira ehdi oppia painonsiirtoa taakse
- siksi ohjaus- ja hyppytreeni on hyvä olla erikseen - painonsiirtoon vaikuttaa:
- taito
- pitää olla voimaa ja hyvä lihaksisto lonkissa ja polvissa, rangan pitäisi pyöristyä (tukevia lihaksia myös selkärangassa)
- syvät lihakset selässä vetävät nikamia irti toisistaan → tekee selän joustavaksi ja rennoksi
- monet koirat vetävät selkänsä lankuksi suojatakseen sitä → lihaksia ei ole tarkoitettu tähän - fyysinen kyky
- rodunomaisuus muistettava: mäyräkoiralla on omanlaisiaan haasteita
- kesykoirilla rangan taipumista pitäisi ylläpitää päivittäisillä harjoituksilla
- neliömäiset koirat jumittuvat selästään jo varhain (esim. monet terrierit)
- pitkäselkäisille vaikea rakentaa kestävyyttä ja napakkuutta → vaikea saada hyvää painonsiirtoa
- laskevaselkäisillä paimenilla (esim. saksanpaimenkoira) selän tasapainotus ja stabilointi vaikeaa
- kulmauksiltaan liian suorat takaosat eivät toimi hyvin vipuvarsina ponnistuksessa
- rakenne ei kuitenkaan ole mikään tekosyy → koirat ovat syntyneet kroppaansa, osaavat ja oppivat kyllä käyttämään sitä hypyilläkin
- monet koirat eivät hahmota jalkojaan (hermotus aivoihin puutteellinen)
- pennulla takaosan koskettelu, aikuisilla sheippaus takaosan käyttöön... → aktivoidaan takaosa hermotuksineen hereille kuin kuntouttaessa
- epätasaisella ravaaminen on hyvää selkäjumppaa (kehittää ja ylläpitää fysiikkaa)
- jo pieni lihasjumi voi saada koiran olemaan tekemättä (vrt. tekisitkö itse syväkyykkyjä kaatumisen jälkeen)
- fysioterapia tärkeää jo pienestä omituisuudesta tai ontumisesta
- koiraa saa huoltaa sitä tiheämmin, mitä enemmän treenaa → huippuagilitykoira käy fyssarilla 3 viikon välein, normitreenillä pari kuukautta on hyvä väli
- vaivat kroonistuvat nopeasti, jos niitä ei huomata → seurannaisongelmat, kompensaatio
- uiminen kehittää lähinnä etuosaa, takaosa on vain peräsimenä: rantavedessä juokseminen on takaosalle parempi - tapa
- koira oppii nopeasti väärän tavan
- metsässä vapaana juostessa ja hyppiessä oppii itsenäisesti hyväksi hyppijäksi, mutta myös keinotekoisia esteitä tarvitaan - tasapaino
- melkein jokaisella radalla koira on jossain vaiheessa poissa tasapainosta
- eroa on siinä, mennäänkö epätasapainossa este, kaksi vai koko rata
- taito
- koirat ovat luonnostaan etupainoisia, 60-70 % painosta etupäällä koiran kävellessä
- hyppykulma
- oikea hyppykulma on tilannesidonnainen → laaka ja tiukka kuuluvat eri tilanteisiin
- hyppykorkeus sekä vauhti ja suunta vaikuttavat yhdessä
- takaakierto on ääriesimerkki korkeasta hyppykulmasta, jota ei voi tehdä laakana
- tarvitaan fysiikkaa
- etupää vaikuttaa → suorat kulmaukset omaava koira joutuu aina ponnistamaan kovempaa (ns. heil hitler -hyppy jossa etujalat nousevat eteen)
- korkeus
- korkeuden arviointi on helppoa, uskallus voi loppua
- tuleeko rima alas vai ei on vain yksi osa osataitojen listaa
- riman putoamista ei koskaan rankaista
- riman putoaminen on vain seuraus ongelmasta tai hetkellisestä häiriöstä, tasapainon menettämisestä tai arviointivirheestä
- rankaisemalla riman tiputtamisesta palaute on auttamatta myöhässä, koska tippumiseen johtanut virhe on tapahtunut jo 3-5 metriä aiemmin - agilityssä ei kannata/tarvitse ottaa koskaan koiran nopeutta pois
- sillä vain ampuu itseään jalkaan, nopeuttahan lajissa nimenomaan halutaan
- ongelma voi olla koiran liian suuri vire → time-outit (pannasta kiinni)
- vauhti ei tule vireestä, vaan taidoista ja motivaatiosta (koira osaa tehdä, tietää mitä halutaan, haluaa toimia)
- oppiminen on helppoa matalammalla vireellä, automatisoidun käytöksen kanssa voi jo hetsata
- moottori = motivaatio + toimintakyky + kestokyky - korkeuden kanssa edetään koiran edellytysten mukaan
- pennuilla voi aloittaa speed bumpeilla 4-6 kk iässä, jos motoriikkaa toimii
- 10-12 kk iässä aletaan näyttää rimoja
- 14 kk iässä pennuilla luutuu viimeiset luut kintereissä
- rimat esitellään hitaasti vuorotellen rimoja ja speedbumpeja ja muutellen rimojen korkeutta joka kerta → pentu oppii alusta asti katsomaan korkeuksia - treeneissä aikuisellakin rimoissa pitäisi aina olla vaihtelua
- makseilla vaihdellen korkeutta 35-65 cm saman radan esteissä, medeillä 10-45 cm, mineillä 5-35 cm
- rimat voivat olla myös vinossa eri suuntiin
→ koira oppii huomaavaiseksi ja lukemaan esteitä - mikäli hyppyeste opetetaan sheippaamalla koira siivekkeiden välistä, pitäisi jo ensimmäisestä vaiheesta asti mukana olla speedbump tai matala rima siivekkeiden välissä
→ koira tajuaa hökötyksen esteeksi alusta asti ja oppii ottamaan laukka-askeleen oikeaan kohtaan
- Vappu opettaa esteen seisoen sen vieressä ja heittämällä leluja esteen molemmille puolille - hyppytekniikkatreenissä hyppyjen korkeutta nostetaan hitaasti
- kun koira hyppää mukavasti ja rennosti treenin ylintä korkeutta, voi rimaa nostaa
- heti kun MITÄÄN omituista hypyssä ilmenee, jäädään tähän ongelmakorkeuteen ja treenataan sitä niin kauan, että hyppy muuttuu mukavaksi ja rennoksi
- esim. makseilla alun hyppykorkeuden nosto 25→35 cm tapahtuu yleensä nopeasti, 35→45 cm voi viedä jo pari kuukautta ja 45→65 cm jopa puoli vuotta (jos treeni on viikottaista)
- tasapainottaminen (hypyn jälkeen)
- jousto hypyn jälkeen
- jos ponnistus on pilalla, ei koira taatusti pääse oikein alas - koirilla ei ole solisluuta, lapa on kiinni jänteillä ja lihaksilla → etuosan lihaksisto tärkeä alastulossa
- kulmauksiltaan suoriin etusiin on hankala rakentaa hyvää lihaskuntoa - koiralle yksilölliset jumppa- ja pilatesharjoitukset saa fyssarilta
- enemmän asentoa ylläpitäviä kuin aktiiviliikkeitä - koiran koolla ei ole väliä → laskeutuminen on tekniikasta ja hallinnasta kiinni, ei koiran painosta
- jokainen laukka-askel radalla maksaa 0,3-0,4 sekuntia
- tasapainottaminen ja painonsiirto tapahtuu ensimmäiselle alastulolaukka-askeleella, toinen askel vie koiraa jo eteenpäin
- laskeutuminen kuluttaa paljon, rikkoo koiran väärin tehtynä → jokaisella agilityradalla se tehdään n. 20 kertaa
- jousto hypyn jälkeen
- Symmetrinen hyppy on usein hyvä hyppy
- selkä pyöreä, pää alhaalla
- pää nousee vasta laskeutumisvaiheessa - Lupa suorittaa tehtävä annetaan vasta kun koira lukitsee hypyt (katsoo estettä)
- Hyppytekniikkatreenillä koira oppii lukemaan linjoja, joita ohjaaja ei huomaa → löytää niitä myös radoilla → hylkäysvaara, jos ohjaaja ei tiedosta/osaa ohjata
- Tekniikkatreenissä koira lähtee aina istuma-asennosta, koska silloin koiran paino on jo valmiiksi takana
- maassa maatessaan koira tarvitsisi 3-kertaisen matkan 1. esteeseen
- seisominen on OK, jos koira osaa viedä painonsa takaosalle - Hyppytekniikkatreeni tapahtuu aina matalilla rimoilla, jo 20 cm voi olla liikaa korkeutta isollekin koiralle → hyppykulmaa (ponnistuskulma) harjoitellaan omana harjoituksenaan
- Tavoitteena on hyvä, laakea hyppy, jota ei korkeushypyssä saa aikaan → mielummin leveyttä esteisiin vaikkapa tekemällä niistä oksereita, mikä vähentää töminää - Koiran into tehdä töitä harvoin hiipuu siksi, että se väsyy → ennemminkin siksi, että harjoitus on liian vaikea tai ikävystyttävä
- Aloita treeni aina helposta harjoituksesta, vaikeuta kohti loppua ja lopeta taas helpottamalla hieman → motivaatio säilyy
- Treenaa kaikkea toispuoleisia tehtäviä (pyöriminen, siivekkeenkierto, taipuminen) yhtä paljon molempiin suuntiin → pidä kirjaa, johon dokumentoit treenimäärät ja puolien suhteet
- Jos jompaakumpaa puolta pitää treenata enemmän, niin aina sitä koiralle vaikeampaa/heikompaa ja sitäkin vain aavistuksen verran enemmän kuin toista
- Koiralta löytyy aina heikompi puoli → tee vaikeampaan suuntaan vähän (1-2 toistoa) enemmän, mutta älä jää jankkaamaan vain siksi että on vaikeaa - Perustaipumisharjoitus on suuntien treenaamista suppeimmillaan ja suoristustreeni samassa
- Taipumisharjoituksessa (toisin kuin perussarjoissa) kouluttajan ohjaaminen on merkityksellistä → target tai palkka on hyvä pistää kaarteen (=ideaaliympyrän) sisäpuolelle ja ohjaus tehdään kaarteen mukaisesti.
- Sisätakajalka ohjaa, ulkotakajalka vie liikettä eteen → Etuvetoinen koira toimii kuin etuvetoinen auto liukkaalla → ei pysty kääntymään vaikka yrittäisi
- Taipuminen on vaikea harjoitus, joka vaatii samaan aikaan sekä taipumisen sivulle että painonsiirron vaatiman selän kaareutumisen → kiertoliike selkään
- Taipumisharjoituksen lopuksi kannattaa aina tehdä suoristustreeni hyppysuoralla → aktivoi taas molempia puolia yhtä paljon
- Hyppyjen etäisyys kaarteissa on perussarjan mukainen
- Kaarrehyppyjen maksimikorkeus (maksikoirille) on 20 cm → ei ikinä nouse! - Koira lajinomaisesti tuppaa jäykistymään rangastaan (vrt. villikoirat jotka selästään aivan lankkuja) → koiraa pitää vetreyttää päivittäin jotta se pysyy kunnossa
Saatettiin tuossa textissä mainitakkin, mutta kun laiska olen niin en jaksa koko textiä lukea, niin kysynpä nyt. Mulla on mini koira, cottoni, ja se hyppää kauhealla ilmavaralla ja siinä menee turhaa aikaa, miten saisin sen hyppäämään "normaalisti"?
VastaaPoistahttp://laurajafrendit.blogspot.com/ Ensimmäisen postauksen video, katso jos viitsit!:)
Olisi tosi kiva jos saisin jotain hyviä neuvoja tähän asiaan :)
Alatalon Vappu ja Kaukosen Ulla järjestävät hyppykoulutustapahtumia ympäri Suomen, niihin kannattaa mennä hakemaan oppia ja juuri omalle koiralle sopivia käytännön harjoitteita. Googlaamalla nuo nimet löytyy lisätietoja.
PoistaOokei, kiitos paljon!
Poista